Tämä kulunut viikko on tuntunut, kuin olisi tarponut loputtomassa suossa. Yritin alkuviikon toipua hyvin voimakkaasta migreenistä. Sen jälkeen, kun olin Panchakarmahoidossa Intiassa, on migreenini helpottunut ja vähentynyt huomattavasti. Oman olon kuunteleminen ja muutokset elintavoissa ovat auttaneet tähän myös todella paljon. Ayurvedasta löytyy tehokkaita keinoja migreeniin. Ajoittain kuitenkin, yleensä stressin ja hormonaalisten tekijöiden laukaisemana, saan silti ajoittain edelleen migreenikohtauksia. Onneksi näitä ei ole enää ollut edes kuukausittain, aiemman sijaan, jolloin kohtauksia saattoi olla useita kuukaudessa. Kaikki, joille migreeni on tuttu, tietävät, että kohtauksesta toipuminen vie aikaa. Alkuviikko meni siten ihan vain arjesta selviytymiseen ja halusin myös pysytellä mahdollisimman rauhassa omissa oloissani. Onneksi tämänhetkinen työni sallii kotona työskentelyn. Viime aikoina olen oppinut todella kuuntelemaan kehoani. Aiemmin olen ajatellut, että kaikesta kivusta pitäisi selvitä mahdollisimman nopeasti, jotta heti voi päästä hektiseen arkeen kiinni. Tällä suorittajalla on kyllä ollut kova koulu, että uskoo omaan ihmisarvoonsa, vaikka ei jatkuvasti olisi saamassa jotain aikaiseksi. Hengittäminenkin riittää välillä. En usko, että haluan enää sellaista kiirettä ympärilleni. Kiirettä, jossa töissä ei ehdi hengittämään ja myös vapaa-aika on tiukasti suunniteltu pakkojumppineen ja aikatauluineen. Jos jotain tämä vuosi on opettanut, niin sitä tyhjää aikaa on todella tärkeä löytyä kalenterista.

Kuluneella viikolla sain kokea rohkaisevia keskusteluja ystävien kanssa. Onneksi on ystävät. Kun itsestä tuntuu liian raskaalta lähteä lenkille, niin kummasti olo onkin keveämpi pitkän lenkin jälkeen ystävän seurassa. Alkuviikon suotarpomisen jäljiltä olo alkaa olla jo reippaasti kevyempi. On ollut tärkeää pystyä kokemaan kaikki tunteet juuri sillä hetkellä, kuin ne tulevat. Jos olisin joutunut vaihtamaan aurinkoisen naaman kasvoilleni pahimmalla hetkellä, olisi tuo kipu mahdollisesti jäänyt kehooni muistuttamaan pitkäksi aikaa. Haluankin rohkaista itkemään, kun itkettää ja ottaa aikaa toipumiseen ja latautumiseen ja luottamaan siiten, että se olo kevenee kyllä. Tunteiden patoaminen ei poista ongelmia. Tätä on opeteltu vuosikausia ja espanjalainen kulttuuri on ollut siihen suurena apuna. Usein pohjoisessa pelätään tunteiden näyttämistä, verraten tempperamenttisempaan ja suorempaan tapaan tuntea ja elää, ja on ehkä ilmiselvää kummasta syntyy pahimmat patoumat.

Takaisin hierontatyön pariin

Olen ottanut muutamia hieronta-asiakkaita vastaan hiljattain. Hierontatyö on minulle todella tärkeää ja koen terapeuttina olevani oikeassa työssä. Hetkeen saa usein luotua todella rauhallisen tunnelman ja hierontojen jälkeen oloni on usein, kuin olisin ollut pitkässä meditaatiossa itsekin. En ota ikinä kalenteriin liian paljon hieronta-asiakkaita. Minulle on todella tärkeää, että jokainen asiakaskokemus on sellainen, että asiakas saa parhaan mahdollisen hoidon ja hoito on kiireetöntä. Näin myös itselleni jää hoidon jälkeen hyvä mieli. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja tilanteen parantuessa katsotaan sitten, josko vihdoin voisi hoitotyöhön löytyä enemmänkin aikaa.